TiinaTeittinen

TE-palveluiden aktivointimalli

Nyt kun olen lopultakin päässyt paistattelemaan TE-toimiston huomion valokeilaan, olen pohdiskellut mielessäni mitä nuo virkailijat, paljon vartijat, oikein työkseen tekevät. Tai ovat tehneet tähän asti. Työttömien aktivointimallihan on myös TE-virkailijoille uudenlainen lähestymistapa työttömän arkitodellisuuteen. 

Jäin työttömäksi runsaat vuosi sitten sairauslomani päätteeksi. Sitä ennen olin määräaikaisella sopimuksella osaamistani -joskaan en viimeisintä koulutustasoani ja sen edellyttämää palkkausta- vastaavassa työssä erittäin tyytyväisenä osaani. Sittemmin YT-neuvottelujen tuloksena määräaikaisia tehtäviä ei jatkettu, mutta jo vuoden päivät apuvälinettä ja kipulääkkeitä käyttäneenä hakeuduin toimenpiteeseen, johon olisi pitänyt mennä jo aikaa sitten. Verovaroin kustannettuna sain synnynnäiseen valuvikaani korjauksen, tekonivelen, jonka ansiosta fyysinen toimintakykyni palautui lähes ennalleen. Kiitos siitä suomalaiselle kilpailukykyiselle erikoissairaanhoidolle.

Sairausloman päätyttyä lähdin pontevasti ja optimistisena työnhakuun. Ajankohta oli syksyä. TE-palveluissa oma asiointi sivuilla saatoin todeta, että minulle oli sovittu yhteydenotto kesäkuulle. Työnhaku jatkui sinnikkäästi, mutta edes haastattelukutsua ei tullut. Parhaimmillaan samaa paikkaa haki 149 muuta. Kesäkuuhun päästyä yhteydenottolupaus TE-palveluista siirtyi eteenpäin. Tähän mennessä työttömien säännöllisistä haastatteluista oli jo tehty periaatepäätös.

Henkilökohtaista haastattelua ei sitten koskaan tullutkaan. Sen sijaan kutsu kävi 4.12. järjestettävään infotilaisuuteen.

Infotilaisuuden sisällöllinen anti oli sellaista informaatiota, jonka olisi voinut lähettää joko sähköpostilla, tai TE-palvelujen oma-asioinnin kautta; kuinka työnhakijan tulee päivittää ansioluettelonsa ja olla aktiivinen yhteydenotoissaan työnantajiin. Lisäksi saimme ohjeistuksen oman työllistymissuunnitelman tekemisestä. Kaiken huippuna asiainformaation esittäminen oli ulkoistettu konsulttipalveluille. TE-palveluista läsnä olevat kaksi henkilöä hoitivat tilaisuuden esittelyosuuden ja ilmoittivat mihin mennessä tiloista täytyy poistua. Tunnin sessiossa ei siis olisi liikkumavaraa eikä mahdollisuutta kysymyksiin tai keskusteluun.

Työelämässä olen tottunut kaikenlaisiin yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista lupaaviin konsultteihin jotka puhuvat kuulijan pyörryksiin. Työvoimapalveluissa on onnistuttu palkkaamaan konsultti, jonka edustaja pökkelömäisesti ja takellellen luki sanasta sanaan diojensa sisällön. Uskon että kaksi muuta paikalle saapunutta virkailijaa olisivat suoriutuneet samasta tehtävästä ihan kunnialla.

Tilaisuuden avauksessa vanhempi rouvashenkilö kysyi TE-virkailijoilta miksi heitä on niin vaikea tavoittaa puhelimitse. Hän oli soittanut kolme kertaa saamatta yhteyttä. Vastaus oli poliitikkomaisen ympäripyöreä. ”Emme pysty ottamaan kantaa yksittäiseen tapaukseen” ja ”pyrimme aina soittamaan takaisinpäin”. Rouvan asia olisi koskenut sitä, kannattaako hänen osallistua infoon, kun hän jää kolmen viikon kuluttua eläkkeelle.

Itse olen saanut nyt yhden ”työtarjouksen” TE-toimistosta. Työtarjous oli osaamistani vastaava ja olin hakenut sitä ihan oma-aloitteisesti yrityksen rekrytointiprosessin kautta. TE-toimisto kuitenkin velvoitti minut soittamaan työnantajalle (suora yhteydenotto ei ole huono asia sinänsä) ja ilmoittamaan heille myös mahdollisesta välittömästä työllistymisestäni yhteydenottoni perusteella.

Jos nyt jotakin olisin odottanut työvoimapalveluilta, niin edes sen, että osaaminen olisi päivitettynä tämän päivän rekrytointimekanismeihin. Monissa paikoissa rekrytointi on ulkoistettu, eikä yhteydenotto, onnistunutkaan sellainen, voi vaikuttaa työllistämispäätökseen. Työnhaun lopputuloksen päätöstä voi joutua odottamaan kuukausia, ellei ole päässyt edes haastatteluun.

Jos olen oikein tulkinnut sosiaali- ja terveyspalveluissa tapahtuvia tulevaisuuden muutossuuntia, niin TE-palvelut tulevat jäämään historiaan, ja kunnat tuottavat tulevaisuudessa palvelut parhaaksi katsomallaan tavalla. Nyt jo oikeita työllistymiseen johtavia (tai sosiaalista osallistumista tukevia) palveluita on ulkoistettu. Työhönvalmennusta, työkokeiluja, kuntouttavaa työtoimintaa ja muita erityisempiä palveluita ostetaan yrityksiltä ja säätiöiltä. Kun räätälöity työhönvalmennus ja ammatillinen kuntoutus tapahtuvat jo työvoimapalveluiden ulkopuolella ja Kela hoitaa työttömyysturvan yhteistyössä työttömyyskassojen kanssa, mitä tekevät TE-virkailijat? Ihan aiheellisesti moni aktivoiviin työllistämistoimenpiteisiin osallistuva peräänkuuluttaa oikeita, yksilöllisiä ja kasvokkain tapahtuvia palveluita. Pelkkä verkkopalveluiden kehittäminen ja informaation jakaminen sitä kautta eivät ole riittäviä toimenpiteitä kaikkein heikoimmassa asemassa olevien työnhakijoiden kohdalla.

Työttömien haastattelut ovat johtaneet siihen, että työnhakijoiden rekistereistä on poistunut sinne kuulumattomia henkilöitä. Luulisi että yksilöllisten palveluiden puuttuessa palvelutarjonnasta, rekistereiden aktiivista siivousta olisi voinut suorittaa jo vuosien kuluessa. Työnhakijalle TE-palveluiden ainoa näkyvä ja konkreettinen tulos on työvoimapoliittinen lausunto, jonka perusteella Kela joka evää tai hyväksyy työttömyyskorvausanomuksen.

Mitä kaikkea aktivointimalli tähän kuvioon tuokaan lisää informaatiokatkosten, virheellisten rekisteritietojen ja toimimattoman viestinnän myötä, en saata edes kuvitella.

Suomi on todellakin virastojen luvattu maa jossa vasen käsi ei tiedä mitä oikea tekee. Ratkaisuna julkisten rakenteiden tehottomuudelle on ulkoistaminen; ostetaan joltain, joka tekee asiat resurssiviisaammin, sen sijaan että tehostetaan omaa toimintaa, puretaan pullonkauloja ja hoidetaan palvelutehtävää. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Näin meillä Suomessa. Te-keskus on turha paikka.

Toimituksen poiminnat